En ole koskaan pitänyt Photoshopin filttereistä elikkäs suotimista. Ne ovat aina tunnistettavissa, tai ainakin melkein aina. Nyt C6:ssa on aika hyvä öljyvärimaalaussuodin. Tai no. Ei se suoraan valokuvaan toiminut, vaan ensin piti muovata kuvaa aikalailla ja yhdistää siihen vielä omaakin maalausta, mutta tässä tapauksessa viimeistelin teoksen sillä öljyvärisuotimella. Ajattelin isääni ja huomista aorttaoperaatiota. Tämä on sellainen pienimuotoinen rukous isommilla voimille, enkeleille ja sen semmoisille valo-olennoille, että olisivat siellä läsnä ja avustamassa. Ja ovathan he. Kun vain uskon niin. Kellokukat kuvasin viime heinäkuussa Porsangerin vuonon rannalta.

Noin viikko sitten juttelin paikallisen elinkeinoasianaisen kanssa työllisyystilanteestani täällä Vesannolla. Eli koko kesänä ei juurikaan ole ollut toimeksiantoja, joista olisi tullut rahaa maksaa edes yrityksen kuluja. Toimetonna en ole kuitenkaan ollut. Olen kuluttanut huomattavan summan jälleen kerran taiteeseeni ( tai minä nyt kutsun sitä taiteeksi, jonkun muun mielestä se voi olla ihan jotakin muuta). Olen tehnyt urakalla duunia uusia teoksia ajatellen. Olen kokenut olevani myöskin täysin turhake sekä taiteilijana että yrittäjänä, sillä ansaintalogiikkaa ei yksinkertaisesti ilmene  tällä taktiikalla. Eli olisiko syytä tukahduttaa apinan raivolla leimuava  palo tehdä kuvia ja lopettaa kallis harrastus ja  palata siististi edes minimipalkkaa ansaitsevien ruotuun. Toisinsanoen alkaa markkinoimaan oikein olan takaa graafisen suunnittelun palveluja.

.

Kaikki sen tietävätkin jo, että harvalla taiteen tekijällä on leveää leipää, puhumattakaan särpimistä leivän päällä. Pienillä yrittäjilläkin, erityisesti näillä pirun pienillä elikkäs pp-yrityksillä, leipä on useimmiten huomattavasti tiukemmassa mitä yhdelläkään palkkatyöläisellä. Lähestulkoon lainsuojattoman osaa saa vetää tässä yhteiskuntaroolipelissä yksityisyrittäjä. Tosin pieniä parannuksia on vuosien varrella tullut, mutta hyvin hyvin pieniä. Ei kyllä käy kateeksi palkkatyöläisiäkään. Huh huh.

.

Lisäksi tuutit huutavat lamalamalama itsemurhapommi-iskujen ja Syyrian sisällissodan lomassa, eli media hallitsee pelottelemalla kansaa: nyt ei voi tehdä yhtikäs mittään muuta kun vain pelätä, olla huolissaan ja kantaa paineita. Uutiset voisivat olla toiselta nimeltään uhkat, pelottelut ja paineen aiheet. Jos yllättää itsensä yltiöpositivismista, niin eikun tv auki ja uutisia kuulemaan. Hittolainen, että mitenkähän sen Nokian nyt käy. Lisähuolena kun ovat nämä maailmantalouden markkinat, ihan juuri minun niskassani nämä pankkien kohtalot!  No niin, ja sitten mustikkaan.

.

Nyt kun Sari minulle oikein alleviivasi ansaintalogiikkaa, niin olen hullun kiilto silmissä tehnyt uusia kuvia vanhasta materiaalista aina vaan kiihtyvällä vauhdilla. Ihan kuin minulta ihan heti kohta otettaisiin tikkukaramelli pois suusta. Mitään näin halulla tekemistä ei voi kestää kauan ja että jos on kovasti kivaa, niin kyllä siitä kohta rangaistaan, esimerkiksi vieläkin kamalammalla köyhyydellä ja rutolla. Kalliita harrastuksia saavat harrastaa vain varakkaat ja hekin vain syys-, talvi- ja kesälomilla. Ja iltaisin pimeässä. Ehkä. Ja siitäkin saattaa tulla jotakin sanomista.

.

Ei graafinen suunnittelu sen hullumpaa hommaa ole kuin mikään muukaan homma, mutta se vie aikaa kaikkein rakkaimmalta harrastukseltani, joka ei varsinaisesti  edistä ansaintalogiikkaa. Joskus kyllä edistääkin, sillä ei visuaalisen viestinnän tekeminen kauaksi taiteen tekemisestä heitä. Toisinaan  minusta tuntuu kuitenkin siltä, että  harrastukseni on juuri sitä mitä kaikkein parhaiten teen. Ilman toista ei ole kuitenkaan toista. Eli ilman graafisen suunnittelun töitä minulta loppuu taiteen tekeminen. On voitava olla fifti siksti mahdollisuus myös tässä tavassa tehdä työtä ja taidetta!

.

En ole muistanut Vesannolla ollessa hirveää meteliä pitää siitä, että kyllä julkaisujen ulkoasujen teot ja taitot onnistuvat, yhtä lailla kuin nettisivutkin. Että prosyyrejä, lippuja lappuja, mainoksia, lehti-ilmoituksia, ovikylttejä, lomakepohjia melkein mitä vain mikä viestintään liittyy osaan tehdä. Ja sanotaan nyt vielä, että kohtuullista korvausta vastaan. Kaikista eniten toivoisin, että minulla olisi 6 – 1o kertaa vuodessa ilmestyvän noin A4-kokoisen lehden taitto. Se riittäisi. Ja silti voisin vielä harrastaakin. Eikä toimeksiantajan tarvitse pelätä, että lykkisin hänen viestiinsä omaa taidettani, sillä osaan kyllä erottaa asiakkaan asiakkaan tarpeet omista taiteen tekemisen tarpeistani. Mutta sitä pitäisi nyt lähteä tässä todistelemaan, eli kertomaan riemulla, että graafista suunnitellaan Kelkkakujalla ihan iloisesti!

.

Ja tässä vielä kirjeet teille kaikille jotka jaksoitte lukea tämän!

.

Muutama A3-kokoon suunniteltu pienempi Arkaainen Uni-teos on jäänyt laittamatta kauppaan ja myös esittelemättä. Tein nämä Savonlinnan Saima-kahvilan näyttelyyn viime kesäksi. Vesannolla ja Suonenjoella taisi olla pari näistäkin esillä.

Koin tänään pienoisia epätoivon hetkiä kun pari sutta, yksi ilves, ja yksi ahma olivat juosseet pois koneeltani. Kolme Arkaaisten Unten sarjan viimeisintä teosta oli totaalisesti hukassa. Tällä kertaa siis ilves ja ahmakin olivat hukassa, ja mietin että se eläin perii vielä kaikki kolme teosta. Vaan muisti palaili pätkittäin ja tajusin, että tein ne mökillä ja läppärillä. Joskus alkukesästä, toukokuun puolella, kun vielä paistoi ja mökilläkin oli tosi kivaa tehdä duunia.

.

Laitanpa tälle sivulle nyt nämä viimeisimmät Arkaaiset. Nämä neljä ensimmäistä ovat kooltaan 70 cm x 50 cm mukaan lukien valkoinen marginaali reunoissa. Käsinsigneeratun vedoksen hinta on 150 euroa. Tarkemmat ohjeet teosten tilaus-sivulta.

Nämä seuraavat ovat pienempiä, kapeita vaakamalleja kooltaan 50 x 23 cm. Niiden hinta on 100 €.