Abstrakti ilmaisu antaa eniten mahdollisuuksia niin itselleni kuin katsojallekin. Mitään ei tarvitse selittää, värit ja muodot puhuvat jokaiselle omaa kieltään.

Tosin jälkeen päin huomaan toistaneeni tiettyinä aikakausina pitempään samankaltaisia väripaletteja ja muotoja. Abstrakti kuva on itselleni rakkain. Jossakin määrin abstrakti ekspressionismi, jossa kaikki on vain spontaania ”prosessiin luottamista” – muotojen, värien, valojen ja varjojen vastaanottamista. Spontaanius kuitenkin hiukan kangistuu viimeistelyvaiheen tietokonetyöskentelyssä.  Tosin sekin on muuttunut melko automaattiseksi. Olenhan ohjelman parissa viettänyt melkein 25 vuotta. Pelkkä kuvan valmistaminen alusta saakka ohjelmalla ei kuitenkaan ole minun juttuni. Kollaaseissa on hyvä olla omia valokuviani ja käsin maalauksiani. Sekoittaminen on nautinnollista. Jos työnkulkua voisi kuvailla musiikilla, olisi se ehdottomasti jatsia. Improvisoitua.

Jo eilen latasin tämän teoksen Saatchiin, mutta jäin miettimään miten tämä yhtäaikainen bloggaus ja Saatchiin lataaminen sujuvat. Tuleeko tästä sotkua ja toistoa, vai palveleeko tämä suomalaisia asiakkaitani. Kokeilen nyt kuitenkin jonkun aikaa. Samalla tulee harjoitettua pitkään jumissa ollutta kirjoittamista, jota kuitenkin haluaisin jossakin määrin myöskin tehdä.

Varauloskäynteja 1/5 on  50 x 70 cm kehyksiin sopiva. Viisi käsin signeerattua vedosta. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.

Teosta voi tarkastella myös Saatcin ”view fullscreen” komennolla lähempää. Ja hinta siis eri Suomeen kuin tuonne.

https://www.saatchiart.com/art/New-Media-Escape-Routes-Limited-Edition-1-of-5/451366/3341287/view

Prosessi. Ikuinen liike. Ikuisuuden kaikki nyt-hetket menneisyydestä tähän päivään ja tulevaan. Hajoamista ja uudelleen muodostumista. Jokainen meistä siinä soluineen.

Hajoaminen – vanhasta muodosta luopuminen – aiheuttaa usein surua. Suostumalla olemaan osa prosessia, voi ehkä katsella sivullisen lailla – ehkä jopa tyynesti – kiertokulkua.

Onko materian väliin jäävä tila henkeä, ja muuttuuko se. Miten henki meissä liikkuu? Vai onko se ainoa, joka pysyy ja kaikki liike tapahtuu siinä. Olemmeko jumalan unia?

Näitä mietin tätä kuvaa tehdessäni. Ja sitä miten suru muutti minua. Miten vuosien positiivisuusharjoitukset muuttuivatkin suruaikana harjoituksiksi hyväksyä ihan kaikki sellaisenaan – koko raadollinen, elävä muuntuva organismi.

Vuoden viimeisiä kuviani julkaisen. Rohkaisen itseäni luottamaan prosessiin, kulkemaan siinä liiemmin miettimättä. Ainainen analysoiminen ei välttämättä johda mihinkään, vaikka ajattelullekin sijansa toki maailmassamme on. Toivon rohkeutta kohdata elämä sellaisenaan. Tuntui miltä tuntui.

Hajoaminen 50 x 70 cm kehyksiin sopiva. Viisi käsin signeerattua vedosta. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.

Loppuvuoden viimeisiä kuvajulkaisuja. Pinkkitukkainen nainen on odottanut julkaisemistaan tai hylätyksi tulemistaan jo useamman kuukauden. Nyt päätin sen kuitenkin julkaista. Ihmiset ovat nykyisin harvinaisia kuvissani. Eläimet ovat ehkä yleisin esittävä olento, mitä kuvissani on. Ja tietysti kasvit. Maisema on jotakin, mitä vielä etsin. Maisema lienee abstrakti, tai vähintäänkin luonnoton, epäesittävä, sinne päin. Ehkä maisemani on pelkkä horisontti tai taivaan ranta.

Niin pinkkitukkaisesta naisestani, kuin muistakin teoksistani, on aivan viime metreille useampia versioita. Jossakin vaiheessa prosessia teen niistä valintapäätöksen. Samalla hävitän vanhat versiot. Lopulliseen päätökseen vaikuttavat tietysti kulloisenkin ajankohdan tunnetilat. Tämä nainen on pysynyt pinkkinä aika kauan.

Eilen illalla ja tänä aamuna tein pieniä vesiväritöitä. Mietin samalla värivalintojani. Vaikka muodollinen ”oikeaksi taiteilijaksi himoitseva”  minäni hakeekin tyylikkäitä harmaita ja beigejä, niin tekevä, alati prosessoiva itseni etsii aina jotakin paljon väkevämpää, räikeämpää, voimakkaampaa ja tehokkaampaa. Siitä huolimatta edelleenkin rakastan ehkä eniten ruskean ja sinisen sävyjä yhdessä. Maata ja taivasta. Järkeä ja henkeä. Liha tulee kuitenkin väkisinkin ulos. Fyysiset kivut, hiipuvat himot ja tuntemattomat tuskatilat.

Kohta tulee asiakas hakemaan Uroita ja naaraita teoksen. Se menee Turkuun. Olen niin onnellinen, että joku arvostaa työtäni niin paljon, että haluaa sen seinälleen. Sen suurempaa onnea en pysty kokemaan, sitten perheeni hyvinvoinnin jälkeen.

Pinkkihiuksinen nainen on kooltaan 50 x 70 cm kehyksiin sopiva. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.

Eilen valmistunut teos. Kuuluu sarjaan Puutarhurin Unet. Puutarhasarjassani lepään ennen ja jälkeen isompia haasteita.  Seuraava isompi haaste on Pielaveden näyttely maaliskuussa 2017 kirjaston galleriatilassa.

Tämäkin teos siis myynnissä, kuten kaikki aiemminkin täällä julkaisemani työt. Laitan tästä lähtien uudet teokseni sekä Saatchin verkkogalleriaan että blogiini. Blogini on ollut aina myös kauppani, ja blogissa olevat hinnat ovat suomalaisille asiakkailleni.

Saatchi on tarkoitettu kansainvälisille asiakkailleni, ja siellä hinnoissa on 30 % heille menevää provikkaa ja toimituskustannuksia.

Saatchin kautta voi kotimaahankin tilata signeeraamattomia teoksia niin paperille kuin kankaallekin vedostettuna.  Ne tulevat heiltä suoraan ja niissä on vain logoni.

Kaikkia teoksia voi tiedustella puhelimitse tai s-postitse. Maksaa voi nyt myös PayPalin kautta. Yhteystietoni ovat alapalkissa.

Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.