Sen jälkeen kun kaikki kaatui viime vuonna, tietokone, metsä ja oma kunto, on ollut vähemmän blogimerkintöjä sivuillani. Nyt tietokone toimii. Mökkitontti on raivattu. Maisemointia on alettu vähintäänkin suunnitella: kuusia, ruusupensaita, kivia rantatöyräälle, niitten väliin soraa ja hiekkaa, pajuaitaa ja ehkä joku puusta rakenneltu monumentti myrskyn muistoksi. Isäni saa sen tehdä, minä kuuleman suunnitella.

Oma kunto. En ollutkaan vanha tervaskanto! En ainakaan vanha. En kantokaan. Marraskuusta saakka olen alkanut opetella kävelemistä. Yhdessä nuorimman lapsenlapseni, Johannan, kanssa. Jossu oppi kävelemään tämän vuoden  ensimmäisenä päivänä, minä otin ensimmäisen kilometrini marraskuussa, tammikuussa meni kolme, nyt menisi jo useampikin. Paino on tippunut 15 kiloa ja siitä riittää vielä tiputettavaa. Mutta ei paniikkia. Ihminen voi itse vaikuttaa omaan terveyteensä. Kukaan muu siihen ei voi vaikuttaakaan. Jokaisella on vastuu myös omasta terveydestään. On kuitenkin aikoja, että ei jaksa. Yhtään mitään.

Kävelemisen oppimisen myötä on tapahtunut myös uusiutumista näyttelyrintamalla. Keuruun museossa pidettyyn mediataiteen näyttelyyn sain osallistua, vaikka en ollut sitä suunnitellutkaan. Kuhmoisista pyydettiin näyttelyä Arkaaisista Unista ensi vuoden tammikuuksi. Haasteellisin on loka –  joulukuun iso näyttely Ukko Kolin luontokeskuksessa, minne vien Arkaaiset Unet. Savonlinnassa on kesä- ja heinäkuun ajan kahvilanäyttely Saimassa serkkuni veistosten kera.

Sammon Takojat, jotka keskeytin viime vuonna, jatkuu nyt sitten ryhmä numero viitosen kanssa. Mielenkiintoista nähdä, kenen seuraan saan mennä oppimaan tuotekehittelyä. Pääsin myös TAKUn Aslak-kuntoutukseen, joka alkaa elo-syyskuunvaihteessa. Tämän kaiken soisin luovan lisämotivaatiota kehittää kuntoa ja työtaitoja.

Painatutin juuri uusia postikortteja Arkaaisista ja muutaman myös Urbaaneista unista. Saisin ne varmaan tänään noutaa painosta. Pelkkä tavaran noutaminen ei kuitenkaan riitä, sillä ne pitäisi saada myös myyntiin eri paikkoihin.  Olen tehnyt molempiin sarjoihin myös uusia teoksia, joita en tosin ole vielä saanut kauppaan asti laitetuksi, mutta tulevat kyllä, kunhan kriitikko käy paikalla arvioimassa mitä laitetaan!

Onneksi puiden kukinta on aika pian ohi, ja pääsen hengittämään täysillä keuhkoilla. Nyt ne vinkuvat ja viheltävät.