Noin viikko sitten juttelin paikallisen elinkeinoasianaisen kanssa työllisyystilanteestani täällä Vesannolla. Eli koko kesänä ei juurikaan ole ollut toimeksiantoja, joista olisi tullut rahaa maksaa edes yrityksen kuluja. Toimetonna en ole kuitenkaan ollut. Olen kuluttanut huomattavan summan jälleen kerran taiteeseeni ( tai minä nyt kutsun sitä taiteeksi, jonkun muun mielestä se voi olla ihan jotakin muuta). Olen tehnyt urakalla duunia uusia teoksia ajatellen. Olen kokenut olevani myöskin täysin turhake sekä taiteilijana että yrittäjänä, sillä ansaintalogiikkaa ei yksinkertaisesti ilmene  tällä taktiikalla. Eli olisiko syytä tukahduttaa apinan raivolla leimuava  palo tehdä kuvia ja lopettaa kallis harrastus ja  palata siististi edes minimipalkkaa ansaitsevien ruotuun. Toisinsanoen alkaa markkinoimaan oikein olan takaa graafisen suunnittelun palveluja.

.

Kaikki sen tietävätkin jo, että harvalla taiteen tekijällä on leveää leipää, puhumattakaan särpimistä leivän päällä. Pienillä yrittäjilläkin, erityisesti näillä pirun pienillä elikkäs pp-yrityksillä, leipä on useimmiten huomattavasti tiukemmassa mitä yhdelläkään palkkatyöläisellä. Lähestulkoon lainsuojattoman osaa saa vetää tässä yhteiskuntaroolipelissä yksityisyrittäjä. Tosin pieniä parannuksia on vuosien varrella tullut, mutta hyvin hyvin pieniä. Ei kyllä käy kateeksi palkkatyöläisiäkään. Huh huh.

.

Lisäksi tuutit huutavat lamalamalama itsemurhapommi-iskujen ja Syyrian sisällissodan lomassa, eli media hallitsee pelottelemalla kansaa: nyt ei voi tehdä yhtikäs mittään muuta kun vain pelätä, olla huolissaan ja kantaa paineita. Uutiset voisivat olla toiselta nimeltään uhkat, pelottelut ja paineen aiheet. Jos yllättää itsensä yltiöpositivismista, niin eikun tv auki ja uutisia kuulemaan. Hittolainen, että mitenkähän sen Nokian nyt käy. Lisähuolena kun ovat nämä maailmantalouden markkinat, ihan juuri minun niskassani nämä pankkien kohtalot!  No niin, ja sitten mustikkaan.

.

Nyt kun Sari minulle oikein alleviivasi ansaintalogiikkaa, niin olen hullun kiilto silmissä tehnyt uusia kuvia vanhasta materiaalista aina vaan kiihtyvällä vauhdilla. Ihan kuin minulta ihan heti kohta otettaisiin tikkukaramelli pois suusta. Mitään näin halulla tekemistä ei voi kestää kauan ja että jos on kovasti kivaa, niin kyllä siitä kohta rangaistaan, esimerkiksi vieläkin kamalammalla köyhyydellä ja rutolla. Kalliita harrastuksia saavat harrastaa vain varakkaat ja hekin vain syys-, talvi- ja kesälomilla. Ja iltaisin pimeässä. Ehkä. Ja siitäkin saattaa tulla jotakin sanomista.

.

Ei graafinen suunnittelu sen hullumpaa hommaa ole kuin mikään muukaan homma, mutta se vie aikaa kaikkein rakkaimmalta harrastukseltani, joka ei varsinaisesti  edistä ansaintalogiikkaa. Joskus kyllä edistääkin, sillä ei visuaalisen viestinnän tekeminen kauaksi taiteen tekemisestä heitä. Toisinaan  minusta tuntuu kuitenkin siltä, että  harrastukseni on juuri sitä mitä kaikkein parhaiten teen. Ilman toista ei ole kuitenkaan toista. Eli ilman graafisen suunnittelun töitä minulta loppuu taiteen tekeminen. On voitava olla fifti siksti mahdollisuus myös tässä tavassa tehdä työtä ja taidetta!

.

En ole muistanut Vesannolla ollessa hirveää meteliä pitää siitä, että kyllä julkaisujen ulkoasujen teot ja taitot onnistuvat, yhtä lailla kuin nettisivutkin. Että prosyyrejä, lippuja lappuja, mainoksia, lehti-ilmoituksia, ovikylttejä, lomakepohjia melkein mitä vain mikä viestintään liittyy osaan tehdä. Ja sanotaan nyt vielä, että kohtuullista korvausta vastaan. Kaikista eniten toivoisin, että minulla olisi 6 – 1o kertaa vuodessa ilmestyvän noin A4-kokoisen lehden taitto. Se riittäisi. Ja silti voisin vielä harrastaakin. Eikä toimeksiantajan tarvitse pelätä, että lykkisin hänen viestiinsä omaa taidettani, sillä osaan kyllä erottaa asiakkaan asiakkaan tarpeet omista taiteen tekemisen tarpeistani. Mutta sitä pitäisi nyt lähteä tässä todistelemaan, eli kertomaan riemulla, että graafista suunnitellaan Kelkkakujalla ihan iloisesti!

.

Ja tässä vielä kirjeet teille kaikille jotka jaksoitte lukea tämän!

.