Loppuvuoden viimeisiä kuvajulkaisuja. Pinkkitukkainen nainen on odottanut julkaisemistaan tai hylätyksi tulemistaan jo useamman kuukauden. Nyt päätin sen kuitenkin julkaista. Ihmiset ovat nykyisin harvinaisia kuvissani. Eläimet ovat ehkä yleisin esittävä olento, mitä kuvissani on. Ja tietysti kasvit. Maisema on jotakin, mitä vielä etsin. Maisema lienee abstrakti, tai vähintäänkin luonnoton, epäesittävä, sinne päin. Ehkä maisemani on pelkkä horisontti tai taivaan ranta.

Niin pinkkitukkaisesta naisestani, kuin muistakin teoksistani, on aivan viime metreille useampia versioita. Jossakin vaiheessa prosessia teen niistä valintapäätöksen. Samalla hävitän vanhat versiot. Lopulliseen päätökseen vaikuttavat tietysti kulloisenkin ajankohdan tunnetilat. Tämä nainen on pysynyt pinkkinä aika kauan.

Eilen illalla ja tänä aamuna tein pieniä vesiväritöitä. Mietin samalla värivalintojani. Vaikka muodollinen ”oikeaksi taiteilijaksi himoitseva”  minäni hakeekin tyylikkäitä harmaita ja beigejä, niin tekevä, alati prosessoiva itseni etsii aina jotakin paljon väkevämpää, räikeämpää, voimakkaampaa ja tehokkaampaa. Siitä huolimatta edelleenkin rakastan ehkä eniten ruskean ja sinisen sävyjä yhdessä. Maata ja taivasta. Järkeä ja henkeä. Liha tulee kuitenkin väkisinkin ulos. Fyysiset kivut, hiipuvat himot ja tuntemattomat tuskatilat.

Kohta tulee asiakas hakemaan Uroita ja naaraita teoksen. Se menee Turkuun. Olen niin onnellinen, että joku arvostaa työtäni niin paljon, että haluaa sen seinälleen. Sen suurempaa onnea en pysty kokemaan, sitten perheeni hyvinvoinnin jälkeen.

Pinkkihiuksinen nainen on kooltaan 50 x 70 cm kehyksiin sopiva. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.