Vuoden vaihde on ollut sutinaa. Ensin on vietetty joulua isommalla perhekokoonpanolla mitä alkuperäissuunnitelma oli. Tuli siis ihan oikea joulu. Oli lapsi ja kaikkea siihen liittyvää ihanaa ja vilkasta. Uutta vuotta otimme vastaan vanhassa kotikaupungissa Rudin, Ninjan ja Musin kanssa. Tämä jengi ei juurikaan riehunut pippaloissa eikä kenellekään jäänyt pahoja muistoja edes pommituksista. Heti uudelta vuodelta Kuhmoisiin rakentamaan Arkaaisten Unien näyttelyä, johon sain kuusi uuttakin teosta mukaan. Jätin tietysti Kolin näyttelyssä olleita pois. Videoihin en kerennyt uutta tehdä ja jäi harmittamaan isomman kokonaisuuden hemmetin huono äänentoisto. Pitää siis hankkia myös kunnon äänentoistajat. Gigelicit vähintäänkin. Tai sitten vain kunnon screeni. Vaan mistäpä otat fyrkat kunnon screeniin.
…
Kuhmoisten Sanomien päätoimittaja Vesa Koivu kirjoitti tiivistetysti suurinpiirtein niin kuin olin kuva-asiat kohdallani ajatellutkin. Toisen toimittajan juttua en ole vielä nähnyt. Hän oli hyvin kiinnostunut mitä ismiä edustan. Toivottavasti hän ei keksi jotakin, mitä en todellakaan edusta. Sillä yksikään ismi ei ole niin hyvä, että alkaisin ajamaan sen asioita. Tahdon olla täysin ismitön. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että petopelko on omituista ja että ahma on ihan väärin ymmärretty eläin, niin ei se tee minusta kettutyttöä, ei vihreää, ei punaista, puhumattakaan sinivalkoisesta. Kaikki värit ovat ok. Puhdas magentakin menee, jos sen pistää harmaan rinnalle. Onko ismitön ihminen sitten nihilisti?
…

Mitä nyt? Pitäsi markkinoida graafista suunnittelua paikallisille sitä ehkä tarvitseville. Pitäisi. ISI on taas asialla ja sille pitäISI työntää luu kurkkuun ja käyttää tilalla termiä täytyy! Mitään ei isismillä synny, on vain tehtävä, jos aikoo hengissä työllään pysyä. Olisiko vaihtoehtona myös jonkinasteinen luovuttaminen. Ans kattoo mitä tapahtuu, jos en teekkään mitään markkinoinnin eteen. Kuinka kauan kantti kestäisi elää  miehen työttömyyskorvauksella, joka ei riitä yritykseni kuukausimenoihin edes. Täytyy siis täytyä.  Täytyy jaksaa jaksaa!
…
Tammikuun lopussa jatkuvat Sammon Takojat, viimeistä treeniä viedään ja maaliskuussa näytetään. Sitten olisi taas yksi tutkinto lisää. Ja mitä minä sillä tutkinnolla teen? No en sitten yhtikäs mitään. En todennäköisesti hae kenellekään töihin. Tutkinnot tulevat ja menevät, vain opiskelu on ikuista. Ja mietin tässä ja nyt, mitä opiskelisin seuraavaksi. Olisko se MBA, vaikka tuollakaan kirjainyhdistelmällä tuskin olisi mitään merkitystä, mutta sitä opiskellessa voisi olla mielenkiintoisia ja aivoja virkistäviä tapahtumia.
….
Näyttelyputken jälkeen tuntuu todella yksinäiseltä tuuleen huutajalta. Miksi teen tätä? Mihinkään tämä ei johda. En taida osata yhtään mitään muutakaan. Oi luomisen iloa ja surua!