Kalenteri näyttää, että olisimme asuneet kohta puolitoista kuukautta Vesannolla. Mutta mikä on todellinen määrä. Olen viettänyt ajasta suurimman osan jossakin muualla, kouluttamassa, koulussa, kuntoutuksessa Mikkelissä, Kolilla, Hailuodossa, Rovaniemellä, Porvoossa. Kaikki liittyen jotenkin työhöni.

.

Kolin näyttelystä jäi hyvä mieli. Hailuoto pitäisi nyt mennä purkamaan, vaan kun juuri olen Porvoosta palannut piirustuskurssia pitämästä, ei oikein jaksaisi tälläytyä polkimille. Tekisi mieli nauttia takkatulen luomulämmöstä ja hiljaisesta Kelkkakujasta. Käydä vaikka salilla vähän soutamassa ja lenkkipolulla käppelehtimässä, kun lumikaan ei vielä ole tullut.

.

Katsoin kalenteria ja huomasin, että sama tahti jatkuu aina joulukuulle saakka. Tammikuussa voisi ajatella kokeilla suksia jalkaan, sikäli mikäli hankia on odotettavissa. Parina edellisenä talvena hankia on ollut vaikka Aasian puolelle jakaa. Sukset. Lapsuudesta tuttu kulkupeli. Muistan miten nautin hangista ja valkeudesta. Lumisista puista, pakkasestakin. Nyt tuntuu, että mikään lämpö ei riitä ja että uunin pankolle haluaisin kiivetä.

.

Elämä on todella aktiivista. Mietin tässä sitäkin, koska ehtisin tapaamaan serkku-Paulaa, joka tuossa nurkalla asuu. Lapsuuden parasta kaveriani. Otan asiakseni. Josko jo tällä viikolla. Saanhan olla täällä ainakin ensi maanantaihin.